top of page
  • Minna & Henriikka

MoLeWe-junnut tutkimusvierailulla Saksassa

MoLeWe-kollektiivin kaksi väitöskirjatutkijaa viettivät syksyn Saksassa tutkimusvierailulla Potsdamin ja Leipzigin yliopistoissa. Tässä blogissa he kertovat kokemuksistaan.


Tutkimusvierailun kohteen valinta


Minna: Vierailin Potsdamin yliopistolla professori Rebecca Lazaridesin tiimissä loka-marraskuun ajan. Rebeccan ja hänen tiiminsä tutkimusintressit ovat vahvasti yhteydessä meidän tutkijakollektiivimme motivaatio-hyvinvointi-oppiminen -teemoihin. Koin itselleni hyvin tärkeäksi löytää tiimin, jossa voisi jakaa väitöskirjatutkimukseen liittyviä kokemuksia vertaisten kanssa sekä syventää menetelmäosaamista.


Henriikka: Pohdin mahdollista vaihtokohdetta sen mukaan, että missä voisin mahdollisesti oppia menetelmiä, joita tulevissa osatutkimuksissa tarvitsen ja kenen tutkimusaiheet ovat suhteellisen lähellä omia kiinnostuksen kohteitani. Tämän vuoksi olin myös ohjaajilleni tutun apulaisprofessori Julia Moellerin vieraana kaksi kuukautta Leipzigin yliopistossa.




Arki vierailun aikana


Minna: Hyvin vaihtelevaa! Maanantaisin työskentelin Rebeccan tutkimustiimin kanssa Potsdamin yliopiston, Golmin kampuksella. Monet torstait puolestaan vietin Berliinin teknillisellä yliopistolla, jossa pidimme tiimin kanssa artikkeliworkshoppeja ja osallistuin Science of Intelligence -tutkimusryhmän seminaareihin. Maanantai-torstai-rytmitys kontaktipäiville sopi itselle mainiosti, sillä tapaamisissa informaatiotulva oli melko suuri. Karkeasti, maanantain tiimitapaamisissa käytiin läpi viikkosuunnitelmat, tarjottiin tukea menetelmiin, sovittiin ohjaustapaamiset ja torstait pyhitettiin artikkelin kirjoittamista varten. “Välipäivinä” oli tärkeää pysähtyä pohtimaan ja kirjoittamaan ylös ajatuksia käydyistä keskusteluista sekä ammentamaan opittuja sisältöjä omaan työhön.


Henriikka: Oma kokemukseni erosi merkittävästi Minnan kokemuksista. Pääasiassa työskentelin itsenäisesti ja yritin edistää artikkeliani ja normaaleja tehtäviäni. Tapasimme lähes viikottain Julian kanssa kasvokkain tai etänä ja keskustelimme erilaisista tutkimukseeni liittyvistä aiheista sekä myös tutkimuksen teosta Saksassa. Muutaman kerran pääsin myös käymään Potsdamissa tapaamassa Minnaa ja Rebeccan tiimiä, ja oli kiinnostavaa huomata kuinka erilaista tutkimuksen teko voi olla kahdessa eri yliopistossa. Jälkikäteen mietittynä olisi ollut hyvä valinta etsiä sopiva tutkimusryhmä yksittäisen tutkijan sijaan, jotta olisi päässyt tutustumaan useamman tutkijan aiheisiin, menetelmiin, ja näkemyksiin.


Suurimmat erot väitöskirjatutkimuksen teossa


Henriikka: Olen itse niin tottunut työskentelemään tiiviisti tutkimuskollektiivissamme, että oli hyvin erilaista tehdä työtä ilman ryhmää, vaikka tietysti onneksi kollektiivimme jäsenet olivat etänä jatkuvasti tavoitettavissa. Myös työtahti yllätti, ja vaikka artikkelit valmistuvatkin varmasti nopeammin, niin itse koen tärkeämmäksi, että pidämme huolta myös hyvinvoinnista ja siitä, että motivaatiota riittää jatkaa tutkimusta myös väitöskirjan jälkeen.


Työtahti yllätti, ja vaikka artikkelit valmistuvatkin varmasti nopeammin, niin itse koen tärkeämmäksi, että pidämme huolta myös hyvinvoinnista ja siitä, että motivaatiota riittää jatkaa tutkimusta myös väitöskirjan jälkeen.

Minna: Komppaan Henriikkaa työtahtiin liittyen. Ajattelen, että meille tutut toimintamallit ottavat huomattavasti enemmän aikaa. Tähän toki vaikuttavat monetkin työskentelyyn liittyvät eroavaisuudet. Merkittävimpänä väitöskirjatutkimuksen teko kolmen vuoden työsuhteessa professorille, kun taas meillä toteutustapoja on monia. Esimerkiksi työskentelyapurahahakemusten kirjoittaminen tulee meille heti alusta kovin tutuksi, sekä tasapainottelu mahdollisesti toisen työn ohella. Toisaalta, väikkäritutkijan vastuu oman työn suunnittelusta ja toteutuksesta vaikuttaa myös työtahtiin - meillä keskeisessä osassa on uusien asioiden haltuun ottaminen ja oman osaamisen syventäminen prosessinomaisesti, lisäksi meille kuuluu jatko-opintoja, joita suoritamme osana väitöskirjaprosessia. Kokemukseni mukaan Saksassa väitöskirjatutkimuksen teko on tyypillisesti enemmänkin määräaikainen työtehtävä.


Meillä keskeisessä osassa on uusien asioiden haltuun ottaminen ja oman osaamisen syventäminen prosessinomaisesti.

Mieleenpainuvimmat asiat ja hetket


Minna: Oman tutkimuksen esittäminen Potsdamin kasvatustieteellisessä kollegiumissa jäi mieleen kivana kokemuksena. Suurimman keskustelun (ihastuksen) paikallaolleissa herätti suomalainen koulutusjärjestelmä ja pedagoginen tuki. Myös tiimin yhteiset illanvietot jäivät lämmöllä mieleen, sillä niissä hetkissä oli aidosti aikaa tutustua tiimiläisiin. Monella tapaa ajattelen erilaisten lyhyiden ja pidempien kohtaamisten olleen itselleni mieleenpainuvimpia.


Henriikka: Saksalaisten alan kollegoiden tapaamiset ovat olleet kaikki tärkeitä kohtaamisia, mutta erityisesti mieleeni on jäänyt tapaaminen, jolloin pääsimme tapaamaan ensimmäistä kertaa Diana Raufelderin ja Frances Hoferichterin Dianan kotona. Vietimme iltapäivän olohuoneen lattialla picnicillä, joimme kahvia ja söimme erilaisia kakkuja. Oli kiva päästä keskustelemaan akateemisesta maailmasta ja tutkimusaiheistamme rennommassa ympäristössä. Frances on puolestaan tulossa ensi vuoden puolella vierailulle Itä-Suomen yliopistoon, joten on mukavaa päästä tapaamaan uudestaan vierailun aikana saatuja kontakteja. Kuten Minnakin mainitsi, tärkeintä itselleni oli kokea uusi työskentely-ympäristö monen vuoden jälkeen, etenkin kun viime vuodet on joutunut työskentelemään pääasiassa etänä kotoa. Vierailu tarjosi monia uusia näkökulmia omaan tutkimukseen ja työhön.


Kannattaako lähteä?


Henriikka: Vierailu oli ehdottomasti antoisa ja oli hienoa päästä myös näkemään käytänteitä kahdessa eri yliopistossa kun olimme samaan aikaan Minnan kanssa vierailuilla. Oli kiinnostavaa vertailla ja oppia myös toistemme kokemuksista ja myös saada vertaistukea hankalammissa hetkissä. Kaksi kuukautta oli kuitenkin suhteellisen pitkä aika, ja uskoisin, että lyhyemmässäkin ajassa ehtisi kokemaan samat hyödyt suunnittelemalla vierailun tavoitteet selkeästi etukäteen. Kokemus oli todella tärkeä ja antoi uutta perspektiiviä, mutta ihana oli palata oman kollektiivin luokse ja omaan arkeen! ❤️


Kauempana on kiinnostavaa käydä, mutta kotiin on aina ihana palata ja halata oman kollektiivin kollegoita pikkusen tiukemmin.

Minna: Lähdin hyvin avoimin mielin ja kotiin tullessa huomasin, että reppu on niin sanotusti täynnä paljon sellaisia kokemuksia ja oppia, jota en olisi osannut hahmotella etukäteen matkasuunnitelmaan. Kiteytettynä omasta tutkimusaiheesta puhuminen toi varmuutta, analyyseistä keskustelu toi perspektiiviä sekä oman työn suunnittelun ja rajaamisen merkitys kasvoi. Kaksi kuukautta meni ripeästi, mutta olen Henriikan kanssa samaa mieltä, että lyhyemmälläkin visiitillä on mahdollisuus luoda uusia verkostoja ja arvokasta oppia. Kauempana on kiinnostavaa käydä, mutta kotiin on aina ihana palata ja halata oman kollektiivin kollegoita pikkusen tiukemmin.

78 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page