Kouluun kiinnittymisellä tarkoitetaan muun muassa opiskelun näkemistä merkityksellisenä, tunnetta kouluyhteisöön kuulumisesta ja siihen sitoutumisesta sekä koulutuksen näkemistä tärkeänä oman tulevaisuuden kannalta ja henkilökohtaista panostusta opiskeluun (esim. Appleton ym., 2006). Sen tiedetään olevan yhteydessä mm. koulutuksesta valmistumiseen, parempaan koulumenestykseen sekä laajemmin nuoren positiivisen kehityksen edistämiseen (esim. Lerner ym., 2011). Lukiolaiset taas nähdään usein oppimisesta ja opiskelusta kiinnostuneina (esim. Salmela & Uusiautti, 2015) sekä opiskeluun sitoutuneina (Van Houtte & Stevens, 2009), samaan aikaan kuitenkin tiedetään heidän olevan myös stressaantuneita ja uupuneita (esim. Lee ym., 2020), mikä puolestaan voi heikentää kiinnittymistä.
Nykyinen lukiolaki (2018) velvoittaa tuen lisäämiseen lukioissa mm. lisäämällä ohjauksen ja erityisopetuksen määrää ja lisäksi opiskelijalla on oikeus saada opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluja (Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki, 2013). Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2019) puolestaan määritellään, että tuen tarkoituksena on tukea opiskelijaa lukio-opintojen suorittamisessa sekä edistää hänen hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Uudistusten ollessa vielä suhteellisen tuoreita, on lukiolaisten kokemia tuen tarpeita ja lukiossa saatua tukea on tutkittu vasta hyvin vähän.
Lukiolaisten kouluun kiinnittymisen profiilit
Tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä viisi erilaista profiilia: 1) heikosti kiinnittyneet, 2) juuri ja juuri kiinnittyneet, 3) keskitasoisesti kiinnittyneet, 4) korkeasti kiinnittyneet sekä 5) korkeasti kiinnittyneet, ulkoisesti motivoituneet. Profiileista heikosti kiinnittyneet, keskitasoisesti kiinnittyneet sekä korkeasti kiinnittyneet tunnistettiin kaikkina vuosina, mutta lukion eri vuosien välillä oli myös eroa profiilien esiintymisessä. Ensimmäisenä vuonna tunnistettiin neljä profiilia: heikosti kiinnittyneet, keskitasoisesti kiinnittyneet, korkeasti kiinnittyneet sekä korkeasti kiinnittyneet, ulkoisesti motivoituneet, ja myös toisena vuonna tunnistettiin neljä profiilia; heikosti kiinnittyneet, juuri ja juuri kiinnittyneet, keskitasoisesti kiinnittyneet sekä korkeasti kiinnittyneet. Kolmantena vuonna tunnistettiin kaikki viisi profiilia.
Kouluun kiinnittymisen pysyvyys ja muutos lukion aikana
Aiempien tutkimusten perusteella kouluun kiinnittymisen pysyvyydestä on erilaisia tuloksia eri kouluasteilta, esimerkiksi alakoulusta yläkouluun siirryttäessä kiinnittymisen on todettu heikkenevän (esim. Wang & Eccles, 2013), kun taas peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä ainakin osalla opiskelijoista paranevan (esim. Widlund ym., 2021). Aiempaa tutkimusta pysyvyydestä ja muutoksesta lukio-opintojen aikana ei kuitenkaan ollut.
Ensimmäisenä vuonna kolmannes opiskelijoista kuului korkean kiinnittymisen profiileihin, kun toisena ja kolmantena vuonna enää kuudennes opiskelijoista kuuluin näihin profiileihin.
Tässä tutkimuksessa huomattavaa olikin, että ensimmäisenä vuonna kolmannes opiskelijoista kuului korkean kiinnittymisen profiileihin, kun toisena ja kolmantena vuonna enää kuudennes opiskelijoista kuuluin näihin profiileihin. Vastaavasti juuri ja juuri kiinnittyneiden ja heikosti kiinnittyneiden määrä lisääntyi selkeästi. Kaiken kaikkiaan lukion kolmen vuoden aikana eniten siirtymiä tapahtui ensimmäisen ja toisen vuoden välillä, toisen ja kolmannen vuoden välillä oli enemmän pysyvyyttä. Siirtymät korkeammasta kiinnittymisestä heikomman kiinnittymisen profiileihin olivat todennäköisiä, kun taas toisin päin epätodennäköisiä.
Riittävä tuki lisää todennäköisyyttä parempaan kiinnittymiseen
Tutkimuksen tuloksista selvisi, että heikosti kiinnittyneet opiskelijat kokivat saavansa vähemmän tukea kuin korkeasti tai keskitasoisesti kiinnittyneet. Edellisenä vuonna saatu tuki myös ennusti kuulumista todennäköisemmin korkeasti tai keskitasoisesti kiinnittyneiden profiileihin kuin heikosti kiinnittyneiden. Kiinnostavaa oli myös, että riittävällä tuella oli yhteys korkeampaan kiinnittymiseen, mutta ei sillä pienellä joukolla opiskelijoita, jotka kuuluivat korkeasti kiinnittyneiden, ulkoisesti motivoituneiden profiiliin. Onkin todennäköistä, että suurimmalle osalle opiskelijoista aineenopettajilta, erityisopettajilta, opinto-ohjaajilta, opiskelijahuollon henkilöstöltä sekä perheeltä ja kavereilta saatu tuki on keskeinen tekijä kouluun kiinnittymisen muodostumisessa. Joillekin kuitenkin kouluun kiinnittyminen muodostuu enemmän ulkoisista tekijöistä, kuten siitä, kuinka hyvin koulu pystyy antamaan valmiuksia tulla valituksi tiettyyn jatko-opiskelupaikkaan ja menestyä tulevissa opinnoissa ja työelämässä.
Heikosti kiinnittyneet opiskelijat kokivat saavansa vähemmän tukea kuin korkeasti tai keskitasoisesti kiinnittyneet.
Varhainen tunnistaminen ja tuen oikea-aikainen kohdentaminen avainasemassa
Tukea suunniteltaessa olisi tärkeää huomioida, että lukion eri vuodet ovat keskenään melko erilaisia. Usein lukio nähdään yhtenäisenä, akateemisesti melko vaativana ja kuormittavanakin taipaleena. Todellisuudessa kuitenkin ensimmäinen vuosi on oppisisällöiltään paljolti tuttuja sisältöjä yläkoulusta, mutta samalla koulukontekstin muutos (esimerkiksi jaksojärjestelmä, opiskelutahti, luokattomuus, sähköiset oppimateriaalit, opetusryhmien koot) on merkittävä ja siihen sopeutuminen voi olla osalle opiskelijoista haastavaa. Toisena vuonna oppisisällöt vaikeutuvat ja opiskelu suuntautuu jo kohti ylioppilaskirjoituksia ja niihin valittuja oppiaineita, mikä voi osaltaan lisätä paineita, mutta samalla toinen vuosi on myös eräänlainen ”suvantovaihe”, jonka aikana voi keskittyä itse opiskeluun ilman jatkuvaa uuteen sopeutumista. Kolmas vuosi on pitkälti valmistautumista ylioppilaskirjoituksiin ja vaatii opiskelijoilta runsaasti niin itseohjautuvuutta kuin myös paineensietokykyä sekä suuntautumista kohti tulevaa.
Oikeanlaisen ja oikein kohdennetun tuen tarjoaminen vaatii ennen kaikkea toimivia rakenteita ja yhteistyömalleja opiskelijoiden, opettajien, opiskelijahuoltohenkilöstön sekä kotien välillä.
Näin ollen on todennäköistä, että opiskelijoiden toiveet ja tarve tuelle ovat erilaisia lukio-opintojen eri vaiheissa. Tärkeää olisikin selvittää tarkemmin, millaista tukea, keneltä ja missä vaiheessa opintojaan lukiolaiset kokisivat tarvitsevansa, sekä yleisemmällä tasolla pohtia miten nämä rakenteelliset tekijät vaikuttavat opiskelijoiden hyvinvointiin. Lisäksi olisi olennaista tunnistaa heikosti kiinnittyneet opiskelijat jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta juuri heille osattaisi kohdentaa riittävästi tukea ja siten ennaltaehkäistä monia heikosta kiinnittymisestä johtuvia negatiivisia seurauksia, kuten odotettua heikompaa opintomenestystä, opintojen keskeyttämistä ja koulutuksen kokemista merkityksettömäksi. Oikeanlaisen ja oikein kohdennetun tuen tarjoaminen vaatii ennen kaikkea toimivia rakenteita ja yhteistyömalleja opiskelijoiden, opettajien, opiskelijahuoltohenkilöstön sekä kotien välillä.
Artikkeli on julkaistu Learning and Individual Differences -lehdessä ja se on avoimesti luettavissa:
Söderholm, F., Viljaranta, J., Tuominen, H., Lappalainen, K., & Holopainen, L. (2023). Student engagement profiles and the role of support in general upper secondary education. Learning and Individual Differences, 104, 102289. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2023.102289