Itä-Suomen yliopistossa otetaan merkittävä askel apurahatutkijoiden aseman parantamiseksi. Nimittäin kesäkuun 2021 alusta alkaen heidän on mahdollista solmia osa-aikainen työsuhde yliopiston kanssa.
– Työsuhde yliopistoon parantaa ja tasa-arvoistaa apurahatutkijoiden asemaa merkittävästi. Työsuhteen myötä he pääsevät osallisiksi monista työsuhteeseen normaalisti kuuluvista eduista, kuten työterveyshuollosta ja vakuutusturvasta sekä tarvittaessa työtiloista ja muista yliopiston tarjoamista palveluista, akateeminen rehtori Tapio Määttä toteaa yliopiston tiedotteessa.
Sopimus on mahdollinen apurahatutkijoille, joiden apurahakausi on vähintään vuosi, ja rahoituksen on myöntänyt yliopiston ulkopuolinen taho. Kaavailtu 10 %:n sopimus tarkoittaa vuodessa noin 160 työtuntia, jotka tutkija käyttää sopimuksensa mukaisesti esimerkiksi opetukseen tai muihin tutkimustehtäviin.
Apurahatutkijoiden kannalta olennaisinta lienee se, että sopimus takaa heille pääsyn työsuhteeseen normaalisti kuuluvien etujen piiriin. Käytännössä tämä tarkoittaa työterveyshuoltoa, vakuutusturvaa, työtiloja ja muita yliopiston palveluja. Sopimuksen myötä apurahatutkijat pääsevät myös entistä kiinteämmin osaksi yliopistoyhteisöä. Tutkijoiden yhteystietoja kun ei aina löydy yliopiston nettisivuilta, eikä heitä kutsuta kaikkiin tilaisuuksiin, kuten apurahatutkija Samu Kainulainen toteaa Ylen haastattelussa. Tämä tosin on epäkohta, jonka ei luulisi riippuvan työsopimuksesta. Esimerkiksi oman kollektiivimme Hans Lehikoinen ei apurahatutkijana saa omaa tutkijasivuaan yliopiston palveluun, ja paikalliseen tiimiinkin hänet joudutaan liittämään ”UEFin ulkopuolisena jäsenenä”, vaikka tekee väitöskirjaansa UEFiin. Tältä osin yhteisöllisyyttä ja apurahatutkijoiden tasa-arvoista asemaa tulisi ehdottomasti kehittää sopimusjärjestelyistä riippumattakin.
Muiden yliopistojen edustajat ovat myös kommentoineet uudistusta. Helsingin yliopiston vararehtori Paula Eerolan kommentti Acatiimissa särähtää hieman. ”Tämä olisi periaatteellisesti erittäin hyvä asia, mutta se on taloudellinen kysymys.” Kyllä, sopimusmalli maksaa, mutta eikö se tulisi nähdä investointina? Sekä hyvinvointiin että tulokseen. Apurahatutkijoiden tuottamat artikkelit ja tutkinnot kyllä kelpaavat, koska ne tuovat yliopistolle rahaa, joten tasavertaisen kohtelun edistämiseen panostaminen olisi vain perusteltua ja oikein. SYKEssä, josta malli on lähtöisin, pohdittiin aikanaan, että apurahatutkijat pitäisi siirtää entistä enemmän ”ulkopuolelle”, koska tuntuivat niin kalliilta. Tutkimusjohtaja Eeva Primmer toteaa kuitenkin osuvasti: ”[E]i kestänyt kauan, kun tajusimme, miten paljon heistä on SYKElle hyötyä”.
Toivottavasti muut yliopistot ottavat UEFin ratkaisusta mallia. Jäämme odottamaan.
Image by Thought Catalog