Enemmän kouluintoa, vähemmän uupumusta – moniammatillisen tuen ja oppimisen itsesäätelytaitojen yhteys oppilaiden hyvinvointiin

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki esi- ja perusopetuksessa uudistui 1.8.2025 (Opetushallitus, 2025). Paperilla tämä tarkoittaa paitsi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa käytettävien tuen käsitteiden muuttumista myös oppimisen ja koulunkäynnin tuen luvun päivittymistä kokonaisuudessaan. Käytännön muutoksia kouluissa sekä niiden vaikutuksia niin ammattilaisten työnkuvaan kuin oppilaiden arkeenkin jäämme mielenkiinnolla seuraamaan.

Jatkuvat uudistukset asettavat ammattilaisten toteuttaman moniammatillisen yhteistyön todelliseen testiin, ja lopputulos näkyy ennen kaikkea oppilaille lakisääteisesti kuuluvien palveluiden käytännön toteutuksessa.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus sijoittuu mielenkiintoiseen ja haastavaan ajankohtaan, sillä edellinen suuri, erityisesti opiskeluhuoltopalveluita koskeva muutos koettiin vuoden 2023 alussa. Tällöin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyi hyvinvointialueiden vastuulle, mikä tarkoitti koulussa toimivien opiskeluhuollon ammattilaisten siirtymistä hyvinvointialueiden alaisuuteen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2025). Opetusalan ammattilaiset puolestaan jäivät edelleen kuntien opetustoimen alaisuuteen. Näin ollen elokuun alussa 2025 voimaan astunut oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus toteutettiin aikana, jolloin hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyö opiskeluhuollon järjestämisessä on vasta päässyt alkuun ja toimivan yhteistyön käytäntöjä edelleen harjoitellaan. Jatkuvat uudistukset asettavat ammattilaisten toteuttaman moniammatillisen yhteistyön todelliseen testiin, ja lopputulos näkyy ennen kaikkea oppilaille lakisääteisesti kuuluvien palveluiden käytännön toteutuksessa.

Jatkuvat uudistukset osoittavat, että kouluissa tarjottavaan tukeen ja samalla ammattilaisten väliseen moniammatilliseen yhteistyöhön on kaivattu muutosta ja selkeyttä. Vastikään Kasvatus-lehdessä julkaistussa tutkimuksessamme Oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiilit: Erot oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja moniammatillisessa hyvinvoinnin tuessa tarkasteltiin oppilaiden kouluhyvinvoinnin yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä sekä koulun ammattilaisten tarjoamaan hyvinvoinnin tukeen. Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että oppilaiden saamalla tuella on yhteys hyvinvointiin.

Kuva: Norma Mortenson, Pexels

Kouluhyvinvointi, oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyys ja moniammatillinen hyvinvoinnin tuki

Oppilaiden kouluhyvinvointia voidaan tarkastella kahden keskeisen käsitteen eli kouluinnon ja koulu-uupumuksen näkökulmasta. Innostuneet oppilaat kokevat koulutyössä energisyyttä, päättäväisyyttä ja uppoutumista (Salmela-Aro & Upadyaya, 2012). Heidän suhtautumisensa koulunkäyntiä kohtaan on myönteistä. Koulu-uupumusta kokevat oppilaat puolestaan kokevat koulutyöhön liittyvää ylikuormitusta, joka ilmenee uupumusasteisena väsymyksenä, kyynisenä suhtautumisena koulunkäyntiä kohtaan sekä riittämättömyyden tunteena (Salmela-Aro ym., 2009). Kouluinto ja -uupumus eivät sulje toisiaan pois, sillä oppilas voi kokea opiskelun hyvinkin innostavana mutta samaan aikaan uuvuttavana. Oppilaat voidaankin heidän kokemansa kouluinnon ja uupumuksen perusteella jakaa erilaisiin profiileihin, jotka kuvaavat näiden kahden hyvinvoinnin ulottuvuuden esiintymistä.

Oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydellä tarkoitetaan oppilaan omaa kokemusta pystyvyydestään suoriutua oppimistilanteille asetetuista tavoitteista, eli pystyvyyden kokemusta oppimaan oppimisen taidoissa (Schunk & DiBenedetto, 2016). Moniammatillinen hyvinvoinnin tuki puolestaan nähdään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus, 2014) sekä oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin (OHL 1287/2013) pohjautuen oppilaan kokemuksena saadusta tuesta sekä opiskeluhuoltopalvelujen saavutettavuudesta.

Olimme tutkimuksessamme kiinnostuneita siitä, millaisia kouluinnon ja -uupumuksen profiileja peruskouluikäisiltä oppilailta löytyy sekä miten nämä profiilit eroavat toisistaan oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja oppilaiden kokemuksessa koulussa tarjottavasta moniammatillisesta hyvinvoinnin tuesta.

Opiskeluhuollon toimivuuden näkökulmasta tuloksistamme nousi positiivisesti esiin oppilaiden myönteinen kokemus erityisesti opiskeluhuoltopalveluiden saavutettavuudesta mutta myös saadusta hyvinvoinnin tuesta.

Kouluinnon ja -uupumuksen profiilit sekä erot itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja hyvinvoinnin tuessa

Tutkimukseemme osallistuneet 984 peruskoulun 5.–9.-luokkalaista voitiin jakaa neljään kouluinnon ja uupumuksen profiiliin (ks. kuvio). Yleisimpään eli innostuneiden profiiliin kuului 35 % oppilaista. Näitä oppilaita kuvasivat korkea kouluinto sekä vähäinen uupumus. Toiseksi suurinta ryhmää, innostuneita väsyneitä (28 %), puolestaan luonnehti samanaikainen korkea kouluinto ja uupumusasteinen väsymys. Kolmannen ryhmän nimesimme kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuviksi (21 %), sillä ryhmään kuuluvien oppilaiden innostus oli melko heikkoa siitä huolimatta, että heidän uupumuksensa oli ainoastaan keskimääräisellä tasolla. Viimeistä ja pienintä ryhmää, uupuneita (16 %), luonnehti erityisen matala kouluinto, joka yhdistyi korkeaan uupumukseen.

KUVIO Oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiilit

Opiskeluhuollon toimivuuden näkökulmasta tuloksistamme nousi positiivisesti esiin oppilaiden myönteinen kokemus erityisesti opiskeluhuoltopalveluiden saavutettavuudesta mutta myös saadusta hyvinvoinnin tuesta. Innostuneet oppilaat kokivat opiskeluhuollon kaikkein saavutettavimmaksi, mutta myös kolmen muun ryhmän kokemukset olivat hyvällä tasolla. Tulos tarkoittaa, että oppilaat ovat tietoisia, keitä koulussa toimivat opiskeluhuollon ammattilaiset ovat ja millaisissa asioissa he voivat tarvittaessa auttaa oppilaita. Oppilaiden kokemus koulussa saadusta moniammatillisesta hyvinvoinnin tuesta vaihteli jonkin verran ryhmien välillä: parhaiten tukea kokivat saaneensa innostuneet oppilaat, joiden jälkeen innostuneet väsyneet ja kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuvat. Heikoin kokemus hyvinvoinnin tuesta oli odotetusti uupuneilla oppilailla. Kaikkien oppilaiden kokemus oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydestä oli niin ikään myönteinen. Parhaaksi minäpystyvyytensä arvioivat innostuneet oppilaat ja heikoimmaksi uupuneet oppilaat. Innostuneiden väsyneiden ja kielteisesti koulunkäyntiin suhtautuvien minäpystyvyys sijoittui näiden ääripäiden väliin. Tuloksista voidaan päätellä, että koulutyöstä innostuneet oppilaat kokevat itsesäätelytaitonsa paremmiksi kuin koulutyöstä vähemmän innostuneet oppilaat.

Kouluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota sekä oppilaisiin, joilla on jo havaittavissa uupumuksen oireita, että niihin, joiden kouluinto on heikentynyt, vaikka uupumuksen oireet ovat vielä melko vähäisiä.

Hyvinvoinnin tukeen ja itsesäätelytaitojen vahvistamiseen on syytä kiinnittää huomiota

Tuloksistamme ilmenee, että yli puolet (63 %) tutkimukseen osallistuneista oppilaista kuului joko innostuneiden tai innostuneiden väsyneiden ryhmään, mikä tarkoittaa, että heidän suhtautumisensa koulunkäyntiä kohtaan on myönteistä. Lisäksi näiden oppilaiden arvio omista oppimisen itsesäätelytaidoistaan on hyvin positiivinen. On kuitenkin nostettava esiin myös se merkittävän iso joukko oppilaita (37 %) eli koulunkäyntiin kielteisesti suhtautuvat ja uupuneet oppilaat, joiden kouluinto on jostakin syystä merkittävästi heikentynyt. Kouluinnon heikentymisen ohella huolestuttavaa on myös väsymys- ja uupumusoireiden yleisyys jo 5.–9.-luokkalaisilla. Kouluissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota sekä oppilaisiin, joilla on jo havaittavissa uupumuksen oireita, että niihin, joiden kouluinto on heikentynyt, vaikka uupumuksen oireet ovat vielä melko vähäisiä.

On oppilaiden lakisääteisten oikeuksien näkökulmasta erittäin positiivista, että kaikki oppilaat arvioivat koulun tarjoamaa moniammatillista hyvinvoinnin tukea myönteisesti. Kouluissa on kuitenkin edelleen syytä kiinnittää huomiota sekä opiskeluhuollon ammattilaisten näkyväksi tekemiseen että hyvinvoinnin tuen oikea-aikaisen tarjoamiseen, jotta oppilaiden kouluinto vahvistuisi, eivätkä uupumusoireet entisestään lisääntyisi. Hyvinvointialueiden mukanaan tuomat muutokset opiskeluhuollon palveluiden järjestämisvastuissa ovat saattaneet hetkellisesti hankaloittaa kouluissa tarjottavan moniammatillisen tuen toteuttamista, mutta uusien toimintatapojen vakiinnuttua tuen saanti helpottunee. Suunta on oikea, kun elokuussa 2025 voimaan astuneessa oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistuksessa tuen painopiste siirtyi entistä enemmän ennaltaehkäisyyn. Toivomme tämän näkyvän tulevaisuudessa oppilaiden vähäisempänä uupumuksena ja vahvempana kouluintona.

Tutkimus on julkaistu Kasvatus-lehdessä:

Holmström, A., Tuominen, H., Laasanen, M., & Veermans, M. (2025). Oppilaiden kouluinnon ja -uupumuksen profiilit: Erot oppimisen itsesäätelyn minäpystyvyydessä ja moniammatillisessa hyvinvoinnin tuessa. Kasvatus, 56(3), 362–379. https://doi.org/10.33348/kvt.162451