...otsikoi Panu Kalmi, taloustieteen professori Vaasan yliopistosta, twiittiketjullisensa vinkkejä menestyksekkään apuarahahakemuksen kirjoittamiseen. Näkökulma oli säätiöille apurahahakemuksia arvioivan arvioijan. Ketjua on jaettu yli 200 kertaa ja tykkäyksiä sillä on reilusti yli 1000, joten tilausta moiselle selvästi löytyy.
Lähes parinkymmenen vinkin joukossa on kieltämättä useita hyviä, joskin osa herätti melko runsasta jatkokeskustelua. Kommentteja keräsivät etenkin toteamus joidenkin hakemusten ohittamisesta pelkällä silmäyksellä, ja se, että hakemuksia saattaa lukea arvioija, jolla ei ole minkäänlaista kyseisen alan asiantuntijuutta. Toki on korostettava, että tässä on kyse nimenomaan säätiöiden hauista, joten yllä olevat eivät samassa muodossa päde kaikkiin hakuihin (kuten Suomen Akatemian hanke- ja tutkijapaikkahaut). Myös kirjoitusvirheitä eivät kaikki pitäneet erityisen kriittisenä ongelmana... (Yritä silti välttää niitä.)
Panun listaus kokonaisuudessaan on paitsi suurelta osin varmasti hyödyllinen, myös silmiä avaava. Säätioapurahojen arviointi on omanlaisensa prosessi, ja sellaisten hakeminen edellyttänee siten omanlaista strategiaa. Ongelmaton se ei ole. Kuten osa kommentaattoreista toteaa, on hakijoiden ja heidän työpanoksensa väheksymistä, jos arviointikriteereihin kuuluu ulkokohtaisia, tutkimuksen laadun kannalta toisarvoisia tekijöitä, ja/tai jos hakemus siirretään sivuun ensimmäisten virkkeiden vilkaisun jälkeen.
Todennäköisesti kukaan ei lue hakemustasi kokonaisuudessaan. Itse käytän selvästi alle 5 minuuttia per hakemus, tosin aika vaihtelee alle yhdestä minuutista (selvä hylsy) noin kymmeneen minuuttiin (potentiaalinen rahoitettava)
On ymmärrettävää, että hakemusten määrän vuoksi arvioijien on sovellettava erilaisia karsimisen keinoja, mutta silloin ratkaisu ongelmaan lienee ensisijaisesti säätiöiden: rekrytoikaa lisää arvioijia. Arviointiin panostamisen ja päätösten laadun varmistamisen luulisi olevan kaikkien etu. Toivottavasti Panun ketju ja sen vinkeistä rönsynneet keskustelut osuvat myös säätiöiden edustajien silmiin, vaikka tuskin haasteet heille vieraita ovat. Pauli Rautiaisen kärkevä uudelleentwiittaus ja sitä koskeva keskustelu alleviivaavat selvät ongelmakohdat. Näin ei saisi olla.